Pitkästä aikaa olen lukenut kirjoja, jotka oikeasti osuvat. Latvialaisen MāraZāliten Viisi sormea oli taas tämmöinen lukukokemus. Omaelämäkerrallinen juoni perustuu viisivuotiaan tytön silmin koettuun paluuseen Siperiaan kartoituksesta Latviaan,  äidin kotimaahan. Paljon ja kauheaa on tapahtunut, mutta lapsi ymmärtää minkä ymmärtää, lukija oivaltaa enemmän. Synkistä varjoista huolimatta lapsen katse löytää aina uusia ihmeellisiä ja iloisia asioita. 1950-luvun maalaiskylän elämä aukeaa lukijalle hauskasti. 

Ei ihme, että kirja valittiin ilmestyessään Latviassa vuoden proosateokseksi.

A9D5BD52-6DD4-4579-9E5C-B0BB73969F6B.jpg