Jasmin Darznikin "Iranilainen tytär" (2011) on jälleen kiehtova sukutarina eksoottisesta maasta, josta harvemmin saamme luettavaa.

Amerikkalaistunut tytär löytää isänsä hautajaisissa vanhan valokuvan, jossa hänen äitinsä on hyvin nuorena morsiamena täysin tuntemattoman miehen vierellä.  Äiti ei suostu vastaamaan kysymyksiin.

Vähitellen tarina sitten kuitenkin purkautuu. 

Kirjaa mainostetaan tositarinana. Länsimaisesta lukijasta se tuntuu paljon uskomattomammalta kuin moni täkäläinen "ei tositarina".

Todella kiintoisa kertomus naisten asemasta usean sukupolven ajalta iranin lähihistorian poliittisissa myrskyissä.

Azar Nafisin "Lolita Teheranissa" voisi olla omalla tavallaan kuin jatko-osa tälle kirjalle.