Näitä kolmea kuuntelukirjaa yhdistää, että kaikki olivat minusta aivan mainiota matkaseuraa. Paljon kun yksin ajelen, kaipaan hyvää kuunneltavaa ja sitä tahtoo olla vaikea löytää ainakin pienemmistä kirjastoista.

Daniel Kazin "Kun isoisä Suomeen hiihti" kertoo hulvattoman hauskan tarinan juutalaisperheen katkeristakin vaiheista Venäjällä ja Suomessa ensimmäisen ja toisen maailmansodan myrskyissä.

Bengt Pohjanen tarinoi meän kielellä oman sukunsa tarinaa Pajalasta Kassan kylästä Ruotsin puolelta Tornionjokilaaksosta. "Jopparikuninkaan poika" kertoo sodanjälkeisestä salakuljetuksesta, mutta myös paljosta muusta.  Lestadiolaisuus elää tällä alueella erittäin voimakkaana. Herkullista kuunneltavaa!

Irja Virtasen "Kenttäharmaita naisia" on ilmestynyt jo sotien jälkeen 1956. Sitä on verrattu Tuntemattomaan sotilaaseen, koska kirja kertoo lottien ja sodan arjesta ilman suurta isänmaallista paatosta. Kirjasta ei aikanaan otettu kuin yksi, pian loppuunmyyty painos, koska teos aiheutti melkoista polemiikkia aikanaan. Juuri arjen harmaus ja raskaankin työn kuvaus olivat kirjan parasta antia.