Tätä kirjaa luin tavallista kauemmin. Barak Obama: "Unelmia isältäni - Kertomus rodusta ja sukuperinnöstä".

Kirjan nimi kertoo varsin hyvin kirjan pääsisällön. Onko ihan oikeasti jokaisella miehellä isäsyndrooma ja sitä pahempi, mitä kaukaisempi isä on. Nuori mies etsii jälleen isäänsä, kadonnutta ja kuollutta. Paksu kirja jakautuu kolmeen osaan. Ensimmäinen ja viimeinen kertovat lähinnä sukuperinnöstä ja keskimmäinen enimmäkseen rodusta.

Pikku Obama syntyy nuoren valkoisen äidin ja mustan afrikkalaisen isän lyhyestä opiskelija-avioliitosta. Isä häipyy pojan ollessa kaksivuotias. Äiti avioituu pian uudestaan ja muuttaa miehensä ja poikansa kanssa uuden puolison kotimaahan Indonesiaan. Barak saa pikkusiskon.

Pian Poika lähetetään paremman koulutuksen toivossa äidin isovanhempien luokse Havaijille.  Huolimatta erittäin huolehtivista ja rakastavista isovanhemmistaan, alkaa pojalle vähitellen selvitä, mitä tumma ihonväri merkitsee.  Täällä hän tapaa isänsä 10-vuotiaana viimeisen kerran. Tavallaan myös ensimmäisen kerran, sillä varhaislapsuudesta ei ole jäänyt mitään muistikuvaa isästä.

Nuoruus ei ole helppoa aikaa. Syrjäytymisen mahdollisuus liippaa läheltä mustaa nuorukaista. Lopulta Obama päättää ryhtyä asukasyhteisön koordinaattoriksi. Hän ei itsekään tiedä, mitä työ oikein pitää sisällään, mutta arvelee, että on muutoksen aika. Ennenkaikkea Valkoisessa talossa, missä Reagan kätyreineen tekee likaisia temppujaan, tarvitaan muutosta ja kaikkihan alkaa ruohonjuuritasolta. Niin seuraavat työntäyteiset ja raskaat vuodet Chicagossa.

Kirjan keskiosa sisältää jossain määrin uuvuttavaakin kuvausta loputtomasta työnteosta ja pettymyksistä, mutta myös pienistä voitoista ja toivon kipinöistä. Mustilla ei todellakaan mene hyvin. Rahaa ei myöskään ole liikaa. Se näkyy pienissä sivulauseissa. Kun esim. Obama sunnuntaiaamuna lähtee kirkkoon, hän harjaa huolellisesti ainoan pukunsa.

Lopulta Obama tajuaa, että tarvitsee lisää koulutusta. Hän pyrkii ja pääsee Harvardiin opiskelemaan oikeustieteelliseen, mutta sitä ennen hän tekee pitkän matka Eurooppaan ja Afrikkaan.  Hän haluaa tutustua eurooppalaiseen kulttuuriin ja Afrikkalaisiin sukujuuriinsa.

Paha kyllä isä on ehtinyt kuolla, mutta muita sukulaisia riittää. Isällä on ollut jo ennen Obaman äitiä perhe Afrikassa. Lisäksi hän ehti hankkia vielä toisenkin valkoisen vaimon. Sisaria ja veljiä siis riittää. Obama tapaa myös isovanhempiaan, tätejään, setiään ja lukuisasti muita sukulaisia. Kaikkialta hän etsii jälkiä isästään. Kirjallinen perintö on muutama kaluttu paperi, rahallinen perintö hupenee riidoissa tuomareille. Isän haudalla ei ole edes nimeä. Mutta jotain löytyy. Loputtomasti tarinoita ja muistoja. Niitä Obama metsästää. Hän haluaa oppia tuntemaan isäänsä, hän haluaa kuulla kaiken mahdollisen.

Jotain hän löytääkin itselleen. Ainakin hän palaa Amerikkaan. Ahkeroi ja valmistuu. Löytää vaimon ja avioituu.

On hyvä, että kirja on kirjoitettu kauan ennen presidenttihaaveita, vuonna 1995. Kirjaan on lisätty uusi esipuhe 2004, jolloin se julkaistiin uusiopainoksena. Tässä toisessa esipuheessa Obama kertoo: "Jos olisin tiennyt äitini menehtyvän sairauteensa, olisin ehkä yrittänyt kirjoittaa toisenlaisen kirjan - en niinkään tutkielmaa poissa olevasta vanhemmasta vaan muistomerkin sille vanhemmalle, joka oli elämäni ainoa pysyvä kiinnekohta.... Tiedän että hän oli tuntemistani ihmisistä kaikkein ystävällisin ja jalomielisin ja että kaiken mikä minussa on hyvää olen velkaa hänelle."

Tämä kirja kannattaa lukea.