paljain jaloin.png

 

Laura Saven "Paljain jaloin" (2013) täytyi lukea. Miltä tuntuu, kun tietää kuolevansa, vaikka elämän piti vasta olla alkamassa.

Save on alle kolmikymppinen lääketieteen opiskelija, kun sarkooma iskee. Luusyöpää hoidetaan ensin useammallakin leikkauksella ja rankoilla sytostaattikuureilla. Toivoa on vielä.

Sitkeä nainen ei lannistu. Hän jatkaa opintojaan terveempinä päivinään. Vielä siinäkin vaiheessa, kun toivoa ei enää ole, hän opiskelee, ehtiäkseen ehkä sittenkin vielä auttaa muita ennen kuolemaansa.

Toki välillä elämä lipsuu otteesta, toki välillä katkeruus, väsymys ja toivottomuus valtaavat mielen. Miten vaikeaa on jättää pieni poika, joka vauvasta ehtii jo leikki-ikäiseksi taaperoksi. Miten vaikeaa on jättää puoliso, Sofia.

Save ei kaipaa sääliä eikä surkuttelua. Se ei tule lukijankaan mieleen. Hän kirjoittaa elämänmakuisen kertomuksen elämästä ja kuolemasta. Hän kokee eläneensä kokonaisen elämän, se ei sittenkään jäänyt kesken.