Tytär sai mieheltään joululahjaksi Anu Lahtisen "Pohjolan prinsessat - Viikinkineidoista renessanssiruhtinattariin". Lukaisin sen viimein. Aika hurjaa historiaa. Se vähä, mitä Pohjolan keskiajasta tiedetään on vähintään yhtä veristä kuin vaikkapa muinaisen Rooman vallantavoittelut. Hallitsevien tyttäret olivat kauppatavaraa, joilla oli naimakaupoissa oma vaihtoarvonsa. Jo pieninä lapsina sovittiin ja solmittiin avioliittoja valtaapitävien kesken. Surmatyöt oman perheenkin sisällä olivat käytössä. Jopa prinsessat näkivät nälkää katovuosina ja rutto tappoi tasapuolisesti niin köyhän kuin rikkaammankin.

Uudella ajalla, meni jo vähän paremmin. Varallisuuden lisääntyessä renessanssi toi mukanaan komeutta vaatteisiin, sisustukseen ja ruokailuun. Joistain prinsessoista kasvoi todellisia hallitsijoitakin.

Jatkoksi kirjalle sopi mainiosti Christina Magnergård Bjersin upeasti kuvitettu elämäkerta "Kuningatar Silvia". Ajat ovat muuttuneet. Mutta edelleen kuningatar ja prinsessat elävät omaa elämäänsä, nykyään ehkä vielä ahtaammin kultaisessa häkissään.

Kirja kuvaa äärimmäisen positiivisesti sympaattista kuningatarta.