Luin jo kesällä Anne Holtin dekkarin "Kasvoton tuomio" (2010).

Kirja oli hyytävä.  Pidetty naispiispa surmataan jouluaattona. Samaan aikaan käynnistyy koko Norjan mittavin viharikosten sarja.

Paksu teos ei herpaannu hetkeksikään. Vaikka lukija helposti oivaltaakin murhan/murhien motiivin, säilyy jännitys.

Kun todellinen viharikossurmaaja sitten Norjassa astui esiin, nousi kirja vääjäämättä uudelleen mieleeni. Pohjoismaiset dekkaristit ovat toistuvasti käsitelleet yhteiskunnan ongelmia ennakoivasti.

Holtin kirjasakin pohditaan yleisesti onko perinteinen pohjoismainen suvaitsevaisuus katoamassa. Entä miten sananvapauden ja vihakirjoittelun rajaa vedetään?