Anna Kortelaisen kirjat ovat minua miellyttäneet, niin uskalsin tarttua tähänkin yli 600-sivuiseen järkäleeseen "Ei kenenkään maassa" (2012)

Kirja kiinnosti minua siksikin, että Kortelaisen äidinisä, jonka elämää kirja hahmottaa, on melko tarkkaan isäni ikätoveri, vain muutaman kuukauden erolla. He elivät tosin hyvin erilaiset elämät jo maantieteellisesti ja aatteellisesti kaukana toisistaan, mutta aika oli sama ja Kortelainen oli käyttänyt paljon aikaa ja vaivaa historiallisen ajan tarkkaan kuvaukseen. Tosin aikakin Kainuun korvessa oli tavallaan erilaista kuin eteläisen Suomen vilkkaissa teollisuuskaupungeissa.

Kun Kortelaisen isoisä palveli sotilassoittajana Viipurissa, voin kuvitella että ainakin teoriassa heidän tiensä kohtasivat. Isäni suoritti nimittäin samoihin aikoihin asepalveluksensa Viipurissa.
Kun Kortelaisen isoisä osti oikein filmikameran, minun isäni osti, säästetyillä päivärahoilla, käytetyn kameran, jossa käytettiin lasisia negatiiveja. Sillä kuvattiin vielä minun lapsuudessanikin.

He elivät hyvin erilaiset elämät, olivathan lähtökuopatkin kaukana toisistaan joka suhteessa. Mutta sodat koettelivat molempia, heikolta koulupohjalta noustiin ammatteihin, tehtiin työtä ja unelmoitiin, matkusteltiinkin.

Erittäin mielenkiintoinen kuvaus 1900-luvun Suomesta.