1942856.jpg

Ensimmäinen Salaisen kirjaystävän lahja lennähti jo postilaatikkoon. Piti heti rynnätä ulos sitä kuvaamaan, vaikka vatsan talipallo vielä puuttuukin. Ei ollut viimevuotisia varastossa. Hieno, mikä hieno. Iloisen punainen väriläikkä jo syksyn maisemaan ja vielä iloisempi myöhemmin talven edetessä. Kiitokset lintujenkin puolesta. Pakkauskin olisi ollut kuvaamisen arvoinen.

Puussa näkyy muuten vielä ainakin yksi omena. Kyseessä on herkullinen Åkerö-puu. Isältä aikoinaan saatu ja sen omenia syön aina jouluun saakka kylmävarastosta.

Salaiselle ystävälleni voin kertoa, että minulla tosiaan on portilla oma postilaatikko, mutta oikeaan postiin on viitisen kilometriä ja ihan väärään suuntaan, kun kylän oma posti jo vuosia sitten lopetettiin. Tokihan senkin matkan pian pyöräilee tai autoilee. Kerran kyllä jäi paketti postiin, niin että oli jo palautuskärryissä, kun ehdin hakemaan.

Nyt olen jo ihan hukassa, millä ilahduttaa omaa salaista ystävääni. Olen ehtinyt surullisen vähän tutustua hänen blogiinsa saadakseni kunnon vihjeitä. Ensimmäistä kertaa kun olen mukana, taidan olla vähän eksyksissä.