Olen lukenut aiemmin "Tanssivan papin" (2004) Erik Wahlströmiltä ja koska se oli hyvä, uskalsin epäröimättä tarttua "Kärpäsenkesyttäjään" (2010), joka kuvaa J.L.Runebergin elämää.

Wahlström ei kuvia kumartele. Kirjassa kaikki kulissit kaatuvat rymisten. Romaanimuodossa kirjailija on antanut mielikuvituksensa lentää ja kuvannut mitä kaikkea ehkä on tai olisi voinut tapahtua. Ketään ei säästellä.

Kirja etenee kuin ajatuksen virta. Kappaleesta toiseen vaihtuu kokija tai kertoja, vaihtuu aika ja paikka. Milloin on äänessä itse kansallisrunoilija, milloin Fredrika vaimo, milloin Runebergin flammat, muusat. Äänen saavat myös elämäkerturi Strömborg, opiskelutoverit Fredrik Cygnaeus, J.J. Nervander ja J.V. Snellman. Mukana on Aleksis Stenvallkin. Kirkolliset piirit arkkipiispa Tengströmiä myöten esittävät osansa. Jopa eläimet saavat puhelahjan. Joutsen, tilhi, myyrä, kettu, eläimet, joita luonnosta kiinnostunut runoilija oli tavalla tai toisella sivunnut, tuovat esille ajatuksensa.

Pitkään kerrotaan lopulta myös taustoista. Millainen olikaan kansallisrunoilijan lapsuus, miten kurja ja köyhä. Miten katkeria kouluvuodet.  Ja kuitenkin voi tulla suureksi runoilijaksi, on pakko tulla.