Kun syksyllä luin Timo Airaksisen onnellisuuskirjoja, oli tarkoitukseni lukea samantien toisen onnellisuusprofessorin Markku Ojasen tekstejä. No, nyt vasta ehdin Ojaseen. Sinällään tämä Ojasen kirja sopii loistavasti luettavaksi edellisen Mankellin jälkeen. Samoista asioista puhutaan. Mistä ja miten löytyy elämisen tarkoitus, sen mieli ja merkitys.
Toisaalta olisi tosiaan ollut mielenkiintoista lukea Airaksista ja Ojasta ihan peräjälkeen, niin tyyten erilaisia ovat miehet ja kirjat.

Airaksinen kirjoitti ironisesti ja kyynisesti. Toisaalta herkullista tekstiä, mutta kun onnen etsinnästä kirjoittaa ihminen, joka myöntää itse olevansa onneton, ei kamalasti vakuuta.

Ojanen on ihan toista maata. Olen kerran kuunnellut häntä livenä ja nautin kovasti kuulemastani. Siinä puhui elämäänsä tyytyväinen, suorastaan onnellinen ihminen aivan konkreettisista ja maanläheisistä asioista.

Tiesin, että toisin kuin Airaksinen, Ojanen suhtautuu kristinuskoon positiivisesti. Oli kuitenkin yllätys, miten voimakkaan kristillinen kirja oli. Näkyy olevankin Kirjapajan kustantama.

Toki kirjasta löytyy paljon muutakin kuin kristillistä pohdintaa elämän mielekkäistä rakennuspuista. Ojanen on yliopistourallaan tehnyt paljon kyselytutkimuksia elämän selviytymisstrategioista. Tutkimuksiin ja omiin kokemuksiinsa nojaten hän kuvailee ja kehittelee onnellisen elämän perusedellytyksiä.
Minua miellytti kovasti luku, jossa tarkasteltiin elämäntarinaa merkityksen tuojana.

Minä luen mielelläni aina välillä erilaisia elämisen oppaita. Kiinnostaa tietää, miten muut elämänsä kokevat ja toisinaan löytyy jotain eväitä itsellekin.