1242618588_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Täällä vietettiin museoiden yötä. Kaunis ilma ja kaunis ilta houkuttivat minutkin lauantaina mukaan. En nyt sentään yöhön asti viipynyt, mutta kaikenlaista näin kumminkin.

Aloitin museon nukketeatteriesityksellä. "Sigrid ja posliininukke" kertoo meille kaikille porilaisille tutun tarinan rikkaan kauppaneuvos Juseliuksen ainoan tyttären kuolemasta 11-vuotiaana keuhkotautiin.  Minua kiinnosti esityksessä eniten tekninen toteutus. Uskomattoman vähäisin ja yksinkertaisin keinoin syntyi illuusio yli sadan vuoden takaisesta kaupungista ja sen asukkaista. Kuolema oli vain kevyt verho, jonka taakse tyttönen lipui.

Seuraavaksi siirryin katsomaan vaihtuvaa näyttelyä "Taiteesta tarinoiksi". Näyttely on koottu  museon omista kokoelmista ja kuvaa nimenomaan satakuntalaisia näkymiä ja elämää. Olin valtavan hämmästynyt. En ollut lainkaan aavistanut, että museolla on noin paljon hienoa ja tunnettua taidettakin varastoissaan. Kiersin näyttelyn kahteen kertaan ja päätin mennä vielä tyttären kanssa uudestaan.

Sitten läheiselle Taidemuseolle, joka on keskittynyt nykytaiteeseen ja on usein esillä jopa Helsingin sanomien sivuilla,  vaikka täällä periferiassa eletäänkin.  Isot valokuvat eivät oikein minua sytyttäneet. Pienempi näyttely Kain Tapperin puutöistä kiinnosti enemmän. Taustalla harjoittelivat jo illan musiikkiesiintyjät ja sisäpihalla näkyi grilli odottelevan yön makkaranpaistoa. 

Eniten innostuin tuunauspajasta, jota juuri pantiin pystyyn. Kolme villisti pukeutunutta nuorta nosteli saumureita pitkille pöydille ja tyhjenteli mustista jätesäkeistä kirpparivaatteita kasoihin lattialle. Oli imeiseti tarkoitus antaa yleisön surautella "uusia vaatteita" itselleen. Vieressä oli jo pitkä rekki täynnä aivan upeita kierrätysmateriaalista ommeltuja mekkoja, jakkuja ja hameita myynnissä. Minusta ne näyttivät aika hintavilta, mutta mallia ja vihjeitä niistä kyllä sai.

Virkistävä museoiden ilta päättyi minun kohdallani kotigrillillä.