1241409567_img-d41d8cd98f00b204e9800998e    1241409593_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Ajelin kauniissa vappusäässä yksikseni seitsemisen sataa kilometriä ja yritin viihdyttää itseäni kuuntelemlla äänikirjoja. Kirjaston nuivista valikoimista olin varautunut kahdellakin teoksella.

Michael Cunninghamin "Tunnit" sai kunnian aloittaa. Kirja on kertomus yhdestä päivästä kolmen naisen elämässä kolmena eri aikakutena. Ensimmäinen nainen on Virginia Woolf 1930-luvulta, toinen nainen lukee hänen romaaniaan 20 vuotta myöhemmin ja kolmas 2000-luvun nainen elää kuin Woolfin romaanin sankaritar. Lopulta kaikki kietoutuu kaikkeen.

Juoni on kovin mielenkiintoinen, mutta kuunneltuna ainakin minulle liian monimutkainen. Lukiessa voi aina palata takaisin, mutta autoillessa ei ole niin helppoa kuunnella uudestaan ja uudestaan tarkistaakseen kuka oikein olikaan kuka.

Kyllikki Villan "Vanhan rouvan lokikirja" edustikin sitten aivan toista laitaa. Kirjailija jaarittelee aivan loputtomasti samoja asioita, samoja aivan mitättömältä kuulostavia asioita. Tässä ei varmasti putoa juonesta. Voi välillä jopa keskittyä ajattelemaan omiaan tai tutkimaan karttaa tai kuuntelemaan navigaattorin ohjeita, samat juonen käänteet jatkuvat ja jatkuvat levyllä.

Villan kirjaa kehutaan kieleltään kauniiksi. Kirja on saneltu nauhalle ja minusta kaikki puhekielen ilmaisut eivät välttämättä kuulosta kauniilta edes puhuttuna.

Molemmat kirjat jäivät kesken. Pitihän välillä kuunnella radiosta komeaa vappumusiikkiakin. Saattaa olla, että molemmat kirjat jäävätkin kesken ainakin tällä erää. Puutarhan kutsu on voimakas.