Heivoll Gaute on norjalaiskirjailija, jonka teos "Etten palaisi tuhkaksi" palkittu Norjan parhaalla kirjallisuuspalkinnolla. Eikä todellakaan suotta.

Kirja esitellään autofiktiona, eli käsittääkseni todellisiin tapahtumiin on kuviteltu ihmisten vuorosanat ja ajatukset. Kirjailija kertoo kotikylänsä tuhopoltoista. Itse hän syntyi tapahtuma-aikoihin, mutta vanha valokuva saa hänet kiinnostumaan ja selvittelemään tarkemmin pyromaanin juuria.

Kirja etenee kahdessa aikatasossa, nykyajassa ja menneessä. Keskiössä on lopultakin kolme pientä poikaa, todellista pikkuprinssiä, vanhempiensa suuria toivoja. Miten heille käy? Kukaan ei toteuta vanhempiensa toiveita.

Kirjan psykologinen ihmiskuvaus on äärimmäisen taidokasta. Vaikka lukija tietää koko ajan, kuka on tekijä, jännitys ei katoa.

Teos on ehdottomasti mielenkiintoisin pitkään aikaan lukemistani kirjoista.