Helsingin kaupungin taidemuseossa Meilahdessa on esillä näyttely ALETHEIA - avauksia nykyvalokuvaan. Tapani mukaan poikkesin päiväkävelyllä sisälle asti. Tällä kertaa esillä on nykyvalokuvia viideltätoista kuvaajalta.

Ennen tavattiin sanoa "valokuva ei valehtele".  Nyt on toisin. Vain muutama valokuvista oli luonnollinen. Useimmat oli jotenkin manipuloitu.

Kun näyttelyn nimi Aletheia on lainattu kreikkalaisen mytologian totuuden jumalattarelta, syntyy mielenkiintoinen ristiriita. Ajatus kai on, että kuvien käsittelyn tarkoitus ei ole niinkään johdattaa katsojaa harhaan, vaan näyttää enemmän ja syvemmin, jotenkin tarkemmin sitä, mikä on totta.

Meilahden taidemuseo on sopivan kokoinen, ei liian suuri. Näyttelyt jaksaa aina katsoa todella huolellisesti. Nautin nytkin useimmista kuvista ja ne jäivät mieleeni hyvinkin voimakkaasti. Erikoisesti sarja upeita muotokuvia köyhistä ja kodittomista hylkiöistä jäi puhuttelemaan. Kiehtova oli myös japanilaisen nuoren naisen sarja pieniä matkamuistovalokuvia, joissa hän esiintyi lapsena ja aikuisena samoissa kuvissa turistikohteissa.

Tällä matkalla tuli keskityttyä nykytaiteeseen. Kerran näinkin päin.