Olen aikoinaan lukenut Eppu Nuotion aiemmat "Peiton paikka" ja "Neitsytmatka". Katselin kirjastossa trilogian loppuosaa "Onnellinen loppu", enkä ollut ihan varma, olinko lukenut, olihan kirja painettu jo 2005. Lainasin ja luin, mutta kyllä olin sen lukenut aiemminkin.

Eipä ollut paljon muistijälkiä jäänyt. Kertoo tietysti, ettei kirja minusta ihan mahtavaa luettavaa ollut. Kyllä kirjassa juonta ja vauhtia riittää. Unia oli minulle vähän liikaakin. Kirjan nimikin jäi askarruttamaan. Oliko loppu onnellinen? Ainakin päähenkilö palasi hetkeksi juurilleen.

Helsingin kirjamessuilla kerran seurasin livenä Eppu Nuotion esitystä. Hän opasti,  miten voi ryhmässä rakentaa runon vaikka päiväkotilasten tai dementoituneiden vanhusten kanssa. Lopputuloksesta en ollut ihan vaikuttunut, mutta esitys tempasi kyllä mukaansa.