Niina Hakalahden "Uimataitoa" kehutaan tragikoomiseksi ja sympaattiseksi. Kyllä se kieltämättä on molempia, mutta minua ahdisti lukiessa koko ajan.

Kirjaa lukiessa minulle tuli hyvin samanlainen tunne kuin aikoinaan Hotakaisen "Juoksuhaudantiestä". Hyvin surullisista ja synkistä asioista kerrottiin keveän komiikan valossa. Ristiriita ahdistaa minua, vaikka itsekin käytän usein samaa taktiikkaa kertoessani liian satuttavista asioista.

Kirja kertoo hysteerisestä äidistä ja aika onnettomasta avioliitosta, lisänä vielä hyppysellinen rasismia.

Jotkut ystäväni ovat pitäneet kirjasta tosi paljon. Minulle ei käynyt niin.