2043349.jpg

Isäni lienee ollut Suomen ensimmäinen mehiläishoidonneuvoja ja itse hän hoiti mehiläisiä likemmäs 60 vuotta. Makealle perso miehenikin innostui ja neljännesvuosisadan mehiläisiä surisi meidänkin pihallamme. Nyt perinnettä jatkaa poikani. Ei siis ihme, etten voinut vastustaa kirjaa, jonka nimi on "Mehiläisten salaisuudet". Kirjailija Sue Monk Kidd ja painovuosi 2005.

Kirjan kannessa on lainaus Book Magazinesta "Ehkä on niin, että täydellisiä kirjoja ei ole, mutta tämän kirjan luettuani uskon löytäneeni jotakin täydellistä." Moisen suitsutuksen jälkeen ovat odotukset korkealla.

Kirja kertoo tytöstä, joka etsii äitiään. Kirja kertoo Mustasta Madonnasta. Kirja kertoo vuodesta 1964 Amerikan etelävaltioissa, joissa rotuerottelu on vielä ahdistavaa arkipäivää. Kirja kertoo myös mehiläisistä, ennenkaikkea mehiläisten hoitamisesta. Siis monia erittäin mielenkiintoisia aspekteja.

Kyllä kirja vallan miellyttävää luettavaa on, mutta kannen lupausten jälkeen ehkä hienoinen pettymys. Itse jäin ihmettelemään kirjan nimeä. Se ei oikein auennut minulle. En tiedä, johtuuko siitä, että mehiläisten parissa kasvaneena, tiedän liian paljon mehiläisten elämästä ja hoidosta. Vai oliko niin, että en ymmärtänyt kunnolla mahdollista syvempää yhteyttä mehiläisyhdyskunnan ja ihmisten toimissa. Jokaisen luvun alussa oli mottona pieni pätkä mehiläiskirjan tekstiä. Minulle ne jäivät kovin irrallisiksi.

Hyvinkin viihdyttävä lukukokemus. Toisaalta kirjassa on kiehtovaa sadunomaisuutta, toisaalta rotuerottelun ankeaa arkipäivää. Kirjailijalta näkyy käännetyn toinenkin teos "Merenneidon tuoli". Voisin kuvitella lukevani senkin, jos aikaa riittää.