Oppilaani tarjoili minulle luettavaksi Jacqueline Wilsonin "Tatuoitua äitiä" (2001). Minähän luin ja kyllä kannatti.

Kirja kertoo ihan järkyttävän tarinan yksinhuoltajaäidistä, joka on maanis-depressiivinen ja alkoholisoitunut. Tyttäret ovat kymmenen korvilla ja yrittävät pitää huolta itsestään, toisistaan ja äidistään. Perhe sinnittelee sossun avustusten varassa. Isistä ei ole mitään tietoa.

Maniassa äiti on hauska. Hankkii uusia luottokortteja, ostelee kaikkea kivaa talon täyteen ja hassuttelee, toisaalta häipyy yökausiksi kapakkaan juomaan ja tuo vieraita miehiä kotiin.

Jännittävintä ovat äidin upeat tatuoinnit, jotka ovat ihan uniikkeja. Äiti on ne kaikki itse piirtänyt. Jokaiseen tatuointiin liittyy tarina eletystä elämästä. Äiti on kuin elävä sarjakuvakirja.

Wilson kuvaa hienosti oivaltaen tyttärien selviytymisstrategioita. Rankka aihe saa keveyttä onnellisista yllätyksistä, joita kirjaan myös mahtuu.

Äiti rakastaa lapsiaan ja nämä äitiään, mutta riittäisikö se tosielämässä?