Olen lukenut ahmien kaikki Torey Haydenin kirjat. Uusin "Viattomat"(2012) piti lukea samantien kannesta kanteen.

Kuitenkin on pakko sanoa, että vaikka "Viattomat" oli tiukasti otteessa pitävä lukuromaani, tuli tunne, että jonkun muun kirjoittamaksi olisi ihan hyvä, mutta Haydenilta olen tottunut lukemaan jotain vielä parempaa.

Minä kuulun niihin lukijoihin, jotka arvostavat enemmän Haydenin tosipohjaisia kertomuksia.

Toki kaikki Haydenin fiktioromaanitkin sisältävät saman sanoman. Kaikissa on hylättyjä, kaltoin kohdeltuja lapsia, joiden kohtalot kirjailija tuntee työnsä perusteella.

Tässä kirjassa oli mukana myös uskonnollinen aspekti. Sitä en muista edellisistä teoksista ollenkaan.

Kun teos oli fiktiivinen, olisi siinä voinut olla hieman enemmän toivoa, sitähän löytyy yleensä hänen tosipohjaisista tarinoistaankin.