1589185.jpg

Inhoan kukkamaiden ja yrttipenkkien kitkemistä. Kun ainaisen linnunlaulunkin kuuntelu välillä kyllästyttää, keksin lainata kirjastosta äänikirjoja pihatöihin aikani kuluksi. Valikoima oli mitätön, parhaat uutuudet tietysti lainassa, mutta Anja Snellmanin: "Lemmikkikaupan tytöt" lähti mukaani.

Kiskoin juolavehnää, kaivelin voikukanjuuria ja kuuntelin kasvavalla mielenkiinnolla melkein dekkarijuonista kirjaa painavasta asiasta, pedofiliasta.

Voi olla, että juuri ääneen valmiiksi luettuna kirja oli erityisen antoisa. Kirja liikkuu 12 vuoden aikaperspektiivillä hyppien hetkestä ja vuodesta toiseen, lisäksi juoni etenee kolmen eri henkilön kertomana. Paitsi kadonnutta tyttöä, seurataan hänen äitiään ja lemmikkikaupan tapahtumia. Jokaisella henkilöllä on oma lukijansa, mikä helpottaa juonen seuraamista ja suorastaan imee mukaansa.

Tarinaa riittää reippaat kymmenen tuntia. Onneksi viikonloppu oli kaunis. Raadoin pihalla itseni ihan rammaksi. Mutta kirja tuli kuunneltua ja pahimmat rikkaruohot taas kerran raivattua. Oli autuaallista kellistyä saunan jälkeen pehmeälle vuoteelle kesäaittaan.

Asia jäi askarruttamaan. Kirjan lopussa oli vielä pitkä epilogi, tietoa ja historiaa aiheesta. Ei sentään tullut uniin.