Donja Rosenin "Metsä oli ystäväni" on vuodelta1957. Luin, kun ystävä tarjoili hyllystään.

Kirja on nuoren tytön, miltei lapsen, aivan uskomaton selviytymistarina toisen maailmansodan juutalaisvainoista. Onhan näitä luettu ja kaikki ihmetarinat eivät ole edes olleet totta. Mutta tämä, pian rauhan tultua (1948) muistiinmerkitty tarina on kaikessa uskomattomuudessaan kuitenkin helppo uskoa todeksi.

Tarina alkaa onnellisesta lapsuudesta Karpaattien juurella, lapsuudesta, jonka sota äkisti ja julmasti katkaisee. Vasta toisella kymmenellä oleva tyttönen jää aivan yksin ja yhtä paljon käsittämättömän hyvällä onnella kuin sitkeydellä ja loputtomalla elämänhalulla hän selviää läpi sotavuosien vainojen ja vaikeuksien.

Kirja loppuu otsikon lauseeseen: Orjuudesta vapauteen. Päähenkilö on päässyt rakentamaan luvattua maata, nuorta Israelia.