Hieman epäluuloisena tartuin Annabell Lyonin uutuuteen "Aleksanterin opettaja"(2011). Mitä joku kanadalainen pianonsoitonopettaja voi tietää antiikin maailmasta? No, näemmä paljonkin.

Kirja kuvaa kreikkalaista filosofi Aristotelesta. Hän pestautuu hieman vastentahtoisesti nuoruudenystävänsä, Makedonian hallitsijan, Filippoksen, poikien opettajaksi. Toinen pojista on kehitysvammaisen, toinen tuleva maailmanvalloittaja Aleksanteri suuri.

En tiedä, miten hyvin kirjan antama kuvaus ajan elämästä vastaa todellisuutta, mutta itse koin sen hyvin toden tuntuisena. Nautin piipahtaessani muinasten ruokapöytien ääreen, kuunnellessani kotieläinten ääntelyä ja astioiden kalinaa keittiöorjien käsittelyssä.

Kieltämättä hätkähdin, kun tyylikkään filosofisesta tekstistä pompahteli esiin kusipottia ja vittuja runsain määrin. Ilmeisenä tarkoituksena muistuttaa ajan suorasukaisesta suhtautumisesta ruumiintoimintoihin.

Monipuolinen ja mielenkiintoinen kuva antiikin maailmasta.