Eläkkeellä olevan lehtorin Terttu Autereen esikoisteos "Kirjepostia"  on nopeasti luettu, mutta jättää pitkäksi aikaa hyvän mielen.

Autere on tehnyt työnsä äidinkielen ja historian lehtorina yläasteella, joten hän osaa kirjoittaa ja tietää, mistä kirjoittaa, kun hän kuvaa 1900-luvun alun pikkukaupunkilaiselämää. Päähenkilöitä ovat naiset ja tokihan koululaitos on voimakkaasti taustalla.

Kirja on herttainen tuulahdus ajalta, jolloin posteljooni vielä kantoi kirjeitä kahdesti päivässä, ajalta jolloin elämä oli verkkaisen tavallista ja tutun turvallista.

Naisten asemaa kuvataan ikäneitona, asessorin leskenä, piikana, konttoristina, koulunsa rehtorina, opettajana, rehtorin monilapsisena vaimona, lukiolaisena, nuorena morsiamena ja petettynä vaimona. Perinteet painavat, mutta naisella on mahdollisuus opiskeluunkin aina ylioppilaaksi ja yliopistoon saakka.

Kertomus ei vaadi jatkoa, mutta ainakin minä lukisin mielelläni miten käy aserssoskan orastavan rakkauden tai lukiolaistytön ja lehtorin nuoren avioliiton tai rehtorin äidittömäksi jääneen lapsikatraan.

Hyvin kirjoitettuja hyvänmielen kirjoja ei koskaan ole liikaa.