En ollut lukenut mitään Margaret Atwoodilta, mutta "Herran tarhurit" (2010) vaikutti mielenkiintoiselta ja kyllä, paksuudesta huolimatta luin sen tiiviiseen tahtiin.

Kirja on tulevaisuusfantasia. Tekninen ja etenkin biotekninen kehitys on edennyt kammottavin harppauksin. Kuvaus kattaa 25 vuotta jossain epämääräisessä tulevassa ajassa. Herran tarhurit on pieni ekologinen yhteisö, jonka ajattelun pohjana on Raamatun lisäksi kaikenlaista luonnonsuojeluun liittyvää aineistoa.

Vuonna 25 kauhea pandemia tuhoaa miltei koko ihmiskunnan, vain muutamia yksilöitä on säästynyt. He yrittävät epätoivoisesti selvitä keskellä hirvittävää kaaosta, kun kaikki on romahtanut.

Olen aina tykännyt tämmöisistä Robinson Crusoe-tarinoista, siis tästäkin.

Erityisen ihastunut olin lauluihin tai hymneihin, jotka olivat peräisin "Herran tarhurien suullisen perimätiedon virsikirjasta". Ovat sävellettykin. Voi ostaa tai kuunnella netistä! No, minä kyllä pidin noista suomalaisista sanoituksista kovin.