Agatha Christien syntymästä on kulunut 120 vuotta. Hänen muistelmistaan on otettu juhlan kunniaksi uusi painos, dekkareista samoin sekä uusiopainoksia että kuuntelukirjoja. Ihan pakko tutustua.

Joskus nuorena luin kaikki kirjastomme Agatha Christien dekkarit. Vielä lasten ollessa pieniä katselimme innolla TV:stä kaikki Poirotit ja Marplet. Sitten se on jäänyt uusien, hieman erityyppisten dekkarien vallatessa alaa.

"Vanha hyvä aikani" oli erittäin mielenkiintoinen luettava. Ensinnäkin se oli hieno kuvaus Agathan lapsuudesta viktoriaanisena aikana, jolloin hienosto eli korko- ja pääomatuloilla tekemättä työtä. Taloudesta piti huolta laaja palveluskunta.

Toisalta yllättävän pian tuli vastaan myös taloudellinen niukkuus. Sota toi aivan uudet ulottuvuudet elämään.

Suorasukaisesti Agatha kertoo ensimmäisen avioliittonsa surullisen lopun, kun rakas aviomies jätti hänet toisen tähden.

Onnellisempia aikoja oli kuitenkin tulossa. Agatha alkoi menestyä kirjailijana ja uusi, erinomainen aviomieskin ilmestyi.

Paitsi ajankuvauksena, oli kirja mielenkiintoista luettavaa sikäli, että rivien välistä voi lukea usein; Ahaa, tästä on saatu  vaikutteita siihen ja siihen kirjaan. Kirjailija myös itse kertoo, miten tuli kirjoittaneeksi siitä tai tästä aiheesta ja miten Hercule Poirot ja neiti Marple ilmestyivät kirjoihin.

Kirjaa on kirjoitettu 15 vuotta. ei ihme, että se on paksu (629s.) ja hyvin seikkaperäinen. Onkohan Agathalla ollut poikkeuksellisen hyvä muisti vai paljon muistiinpanoja elämänsä varrelta?

Monista asioista olin eri mieltä. Onhan esim naisen asema ja koko yhteiskunta muuttunut sadassa vuodessa. Erikoisesti jäi mieleeni kirjailijan mielipide, että rikolliset, erikoisesti tappajat on luotu sellaiseksi. Heillä on jokin synnynnäinen vajavuus, joka rasittaa heitä. Itse olen viehtynyt monista nykydekkareista, joissa pikemminkin näytetään, miten aivan tavallinenkin ihminen, kuka tahansa meistä, voi langeta.

Joka tapauksessa nautin kirjasta alusta loppuun asti.