Hollantilaiselta Renate Dorresteinilta on suomennettu jo pari aiempaakin teosta, mutta "Lainaa vain" (2011) oli ensimmäinen minun käteeni osunut. 

Kirja oli minusta aivan mainio. Kerrankin elämän karuus ja ankeus osattiin kertoa lämmöllä ja huumorilla.

Kaiken köyhyyden, kodittomuuden ja osattomuuden keskellä paistaa kuitenkin aurinko ja aina voi leipoa uskomattomia herkkuja arjen kovuutta pehmentämään.

Taidanpa etsiä ehtiessäni Dorresteinin edellisetkin teokset. Ne eivät voi olla huonoja.