En ole aiemmin lukenut Camilla Läckbergilta mitään, vaikka suosinkin ruotsalaisia naisdekkaristeja. Aloitin "Kivanhakkaajalla", kun se löytyi ystävän hyllystä.

Paksu teos kätki valtavan määrän henkilöitä ja sivujuonen poikasia, joiden kaikkien mukanaolo ei ehkä olisi ollut aivan välttämätöntä.

Pieni tyttö on löytynyt hukkuneena. Kylässä alkaa paljastua merkillisiä asioita tytön läheisistä ja naapureista. Kaikilla on kaapit täynnä luurankoja. Kyllä kolisee!

Viime vuosien uusi trendi ainakin dekkareissa on ollut sijoittaa mukaan myös aspergerin syndroomatapaus. Useimmiten hahmoista on tehty niin outoja, että kauhistaa. Niin tässäkin kirjassa. Pelkään, että moiset kuvaukset lisäävät syrjintää.

Niin paljon kirjasta kuitenkin pidin, että luen vielä lisääkin, kunhan ehdin. Luultavasti tavoittelen seuraavaksi "Saarnaajaa".