2112523.jpg

Luen useinkin välipalaksi nuorten-ja  lastenkirjoja. Varsinkin, jos uni yöllä pahasti pettää. Reeta Aarnion "Maankätkemät" vaikutti mielenkiintoiselta. "Valloittava kotimainen fantasiatarina, jonka tapahtumien pyörteisiin tempautuvat niin lapset kuin varttuneemmatkin lukijat" hehkuttaa takakansi.

En tiedä missä vaiheessa tekijää voi syyttää plagioinnista, mutta kyllä tämä teos lainaa häpeilemättä Harry Potterin ideoita. Tavallisella suomalaisella pikkukaupungin ala-asteella toimii vahvojen taikasuojausten turvassa koulu oppilaille, joilla on taipumuksia noituuteen. Ovet aukenevat paikoista, joissa ei ovia ole. Opettajat ovat sopivan hassahtaneita. Rehtori, joka toimii noitakoulun opettajana on tietenkin vaikeuksissa. Häntä yritetään kammeta häikäilemättömästi pois. Myös noitaoppilaissa on omat pahiksensa vrt Luihuset. Entäs oppiaineet. Harjoitellaan kasvituntemista ja keräämistä. Opetellaan leijutusta ja erkaantumista.

Kirjailijan ansioksi on mainittava, että hän on tunnollisesti etsinyt esille kaikki suomalaiskansalliset muinaiset tontut ja haltijat, jopa kapeet ja kratit ovat päässeet mukaan Agricolan haltijaluettelosta. Tontut kyllä tuovat mieleen enemmän Potterin tontut kuin suomalaiset haltijat tai ehkä tontut ovat yhtä ynseitä kaikkialla. Häijyjen maahisten puhe oli kuin suoraan ilkeän Klonkun valitusta Sormusten herrasta. 

Seikkailu sinänsä on kyllin vauhdikas ja jännittävä. Mutta kun loppuratkaisuna pelastajat saapuvat lentäen opettajan rättisitikalla, ei voi olla muistamatta Potterin vastaavaa lentävää pikkuautoa.

No, ainakin hypyn paksumpiin Pottereihin tai muuhun fantasiaan luulisi käyvän helposti, jos tästä kirjasta pitää.