Minä en oikeastaan sotakirjoja lue, mutta nämä kaksi ovat sentään naiskertojan tekstiä ilman turhaa uhoa.

Sirpa Kähkösen "Vihan ja rakkauden liekit, Kohtalona 1930-luvun Suomi" (2010) ei jatka Kuopio-sarjaa vaan on itsenäinen selvitys sotavankileireistä 1930-luvulta. Kirja on korutonta kertomaa.

Kähkönen on halunnut selvittää isoisänsä Lauri Tuomaisen kohtaloita ja vastata samalla niille, jotka ovat epäilleet hänen aiempien kirjojensa leirikuvausten todenperäisyyttä.

Kirja perustuu tarkasti merkittyihin lähteisiin. Isoisän kokemusten rinnalla kulkee laajempi ajan historia. Tiedot nälkälakoista, pakkoruokinnasta, kuolonuhreista, vesileipä- ja kovavuoderangaistukset, pimeät eristyssellit, tuo kaikki kauhistaa nykylukijaa. Toisaalta lämpöäkin löytyy isoisän viimeisistä vuosista.

May-Bee Jacobson oli 16-vuotias koulutyttö talvisodan alkaessa. Hän kirjoitti pieneen muistivihkoon päivittäin kokemuksiaan ja ajatuksiaan sodan ajoilta.  Nyt tuo pieni vihkonen on julkaistu kirjasena "Talvisodan päiväkirja, pelon ja toivon kuukaudet kotirintamalla" (2008). Teos ansaitsee paikkansa nuoren naisen autenttisina sotakokemuksina.