Roope Lipastilta olen aiemmin lukenut vain jonkin pakinan tai kolumnin, mutta ystävän kehumana tartuin "Rajanaapuriin" (2012).

Kirjan ytimenä on tosiaankin rajanaapuruus. Tilannetta tarkastellaan pedantin historianopettajan silmin. On kesäloma ja aikaa tiirailla naapurin hommia, yksin kun vielä sattuu asustamaan. Naapurissa vanhassa rapistuvassa rintamamiestalossa elelee kuusilapsinen perhe. Isäntä näyttää olevan peräti puuhakas, projekteja riittää, vaimo vetoaa puolestaan yksinäisen historianopettajan syvimpiin tunteisiin.

Kun miehet perheineen  edustavat täysin vastakkaisia maailmoja, syntyy sekä hankalia että huvittavia tilanteita. Välillä on syytä epäillä, että naapuruussuhde joutuu katkolle pitemmäksikin ajaksi, mutta aina jotenkin selvitään kuiville.

Herkullista luettavaa