Aki Ollikaisen esikoisteos "Nälkävuosi", yllätti minut. Jotenkin oletin kirjan olevan lyhyt historiallinen katsaus Suomen nälkävuosiin, mutta toes olikin sydäntäviiltävä pieni kertomus pienen perheen kohtaloista nälän ja pakkasen kourissa.

Taustalla kantavat taakkojaan valtakunnan päättäjät.

Ilman pientä toivon kipinää, edes pientä pelastuksen onnea, kirja olisi kai ollut liian synkkä kestettäväksi. Aina joku selviää tavalla tai toisella.

Minun mieleeni kirja nosti nykypäivän nälkäiset. Jos heitä ei uhkaakaan nälän lisäksi kylmyys ja lumi, on heillä hellettä ja kuivaa hiekkaa.