Lukaisin joskus Ulla-Maija Paavilaisen "Sokerisiskot". Liian makea se oli minun makuuni, mutta miten nyt kuitenkin jahkauduin lukemaan lisää Paavilaista. Ovathan nämä tosi nopealukuisia.

"Sinulla luotu" (2007) on Paavilaisen ensimmäisiä teoksia. Meno on tyrmäävän vauhdikasta. Ensin tuntui, etten millään kestä lukea tämmöistä kirjaa. Kirja kuvaa selkeästi narsistisen naisen kipuamista yhä korkeammalle ja korkeammalle, kunnes kaikki lopulta romahtaa. Kun tottui juonen kylmään kyytiin, menetteli.

"Kylmä kamari" (2010) ja "Kummitäti" (2011) kuvaavat saman perheen naisia jatkona. Kylmässä kamarissa asutaan vielä maaseudulla ja kamarin lisäksi on kylmää tunnepuolellakin, ihan hyytävää.

"Kummitädissä" vuodet ovat vierineet. Hautajaisissa tavataan. Nuorista naisista on tullut hyvinkin keski-ikäisiä naisia. Minun oli hieman vaikea kuvitella, että naisten elämä olisi mennyt kirjan kertomaan malliin, mutta miksikäs sitten ei. Kyllähän monet suomalaiset uranaiset ovat lähtöisin varsin vaatimattomista maalaisoloista.