1242359925_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Luin tämän kirjan kahdestakin syystä. Naapurin rouva sitä hyllystään tarjoili ja tunnen kirjailijan. Raili Alahautala on alavieskalainen eläkkeellä oleva maatalon emäntä, joka harrastaa ahkerasti kirjoittamista. Hän on voittanut paikallisia kirjoituskilpailuja ja häneltä on julkaistu aiemmin jo kaksi historiallista romaania. "Kuninkaankartanon poika"(1992) ja "Herra Niilo"(2002). Lisäksi hän on kirjoittanut Alavieskasta kolmen kylän historian.

Tutustuin kirjailijaan nimenomaan näiden kylähistorioiden yhteydessä, kun alavieskalainen ex-aviomieheni, tarjoili jotain tietojaan oman kylänsä historiikkiin. Kyläilimme vieraanvaraisessa talossa useampaankin kertaan ja jäin kyllä suuresti ihmettelemään, millä ajalla ja voimavaroilla vanha rouva kirjansa oikein kirjoittaa ja tietonsa hankkii. Emäntä kun tuntui olevan muutenkin kaikkeen ehtivä, käsistään taitava ja toimeen tarttuva. Luin silloin heti mielenkiinnolla nuo aiemmat teokset.

Edelliset kirjat kertovat 1500-luvusta, tuorein 1800-luvusta. Minulle kirjojen historiakuvaus menee ainakin ihan täydestä. Ehkä vähän jäivät kiusaamaan "Kauniissa Emiliassa" usein korostetusti esitetyt ja toistuvat tiedot esim. vaatetuksen yksityiskohdista tai jostain muusta historiallisesta tietoteoksesta napatusta faktasta.

Kirjan tarinaa väitetään suurelta osin tositapahtumiin perustuvaksi. No, sanotaanhan, että totuus on tarua ihmeellisempää. Kai se niin sitten on. Juoni, joka kulkee vaikeuksien kautta voittoon, on kyllä kokolailla satumainen.

Ihan oikeasti ihmettelen ja ihailen tavallisen maalaisemännän kykyä ja tarmoa ryhtyä kirjailijaksi ja paneutua historiaan. Etenkin edelliset 1500-luvun kertomukset näyttivät vaatineen paljon taustatyötä.

Luin ja ihmettelin