1818579.jpg

En aikanaan lukenut Anna Janssonin "Outoja lintuja", koska minua tympi niin tuo lintuinfluenssakammo, suoranainen hysteria, jonka vallassa ihmiset olivat. Ihan järkevät kollegatkin kyselivät, josko vielä syön kanaa? Sehän on hengenvaarallista. Paikallisen lintupuiston linnut lopetettiin, kun ei kyetty pitämään niitä katetuissa tiloissa ja mitä muuta vielä.

Tänä kesänä kuitenkin houkutus voitti, olen niin pitänyt Anna Janssonin dekkareista.  

Kirja on ahdistava lukukokemus. Ei edes Gotlannin kesän lämpö ja vanhan hansakaupungin kauneus auta. Kirjassa toteutuu pahin mahdollinen. Lintuinfluenssa leviää, epidemia muuttuuu pandemiaksi. Virus on muuntunut ihmisestä toiseen tarttuvaksi. Tilanne räjähtää käsiin, kun lääkitystäkään ei tahdo löytyä.

Kirjassa on toki murhajuonikin, jota vanha tuttu Maria Wern, omine ongelmineen, selvittelee. Mutta kyllä kirjan päällimmäiseksi kauhuksi nousee pandemia ja sen toivoton hallinta.

Kirja nostaa ahdistavan todellisia uhkakuvia eteemme. Eipä pettänyt Jansson tälläkään kertaa.