Tämäkin Allan Hollinghurstin "Vieraan lapsi"(2012)  käsitteli englantilaista kasvutarinaa ja homoutta, kuten edellinen lukemani, "Kani nimeltä jumala". Tässä aikaperspektiivi on vain paljon laajempi, 1900-luvun alulta aina vuoteen 2008.

Kirja on paksu. Alun nuori nainen vanhenee ja kuolee, suku haarautuu moneen suuntaan, ei vähiten, koska moni syntynyt lapsi onkin "vieraan lapsi". Kirjassa siirrytään keveästi vuosia, jopa vuosikymmeniä eteenpäin. Välillä täytyy todella keskittyä miettimään, kuka kukin on?

Teksti nosti mieleeni voimakkaasti Evelyn Waughin "Menneen maailman". Tarinassa elää sama aika. Maailmansodat kuihduttavat aatelisukujen elämäntavan. Kartanot rapistuvat, koko entinen elämänmalli katoaa. Mitä löytyy tilalle?

Haikea, monisyinen kuvaus englannin aatelisista viimeisen 100 vuoden ajalta.