Dagfinn Grönosetin "Erämaatalon Anna" on vuodelta 1974 ja aikoja sitten kirjaston poistomyynnistä ostettu. Lainasin ystävän hyllystä.

Kirja tuo elävästi mieleen Solveig Torvikin "Äitien veren perinnön", jonka luin varmaan joskus vuosi sitten. Molemmissa kirjoissa eletään pohjoisen Norjan ankarissa maisemissa äärimmäisessä köyhyydessä. Kun Annan tarina sijoittuu 1900-luvulle ja kertoo yhden ihmisen ja hänen läheistensä tarinan, Torvikin kirja lähti liikkeelle jo 1800-luvulta ja seurasi koko suvun vaiheita.

Annan elämän kuvaus on ravistelevaa luettavaa. Miten ihminen voi katkeroitumatta selvitä niin rankasta elämästä. Miten voi ylipäänsä selvitä edes hengissä?

Todella lukemisen arvoinen kirja. Voi vain olla vaikea tavoittaa enää mistään.  Mutta vastaava tositarina on tuo Torveikin kirjakin.