Kun olen lukenut aiemmin Chimamanda Ngozi Adichien "Puolikas keltaista aurinkoa" (2009) piti toki tarttua myös uutuuteen "Purppuranpunainen hibiskus" (2010). Tämä kirja on kirjailijan esikoisteos, vaikkakin suomennettu vasta nyt.

Kirja kuvaa Nigerialaista perhettä, jossa ulospäin on kaikki hyvääkin paremmin. Perheellä on huomattavaa varallisuutta,  isä työskentelee mukana monissa hyväntekeväisyysprojekteissa, on tunnettu kristitty ja vapaustaistelija. Mutta se, mitä tapahtuu kauniiden kulissien sisällä, saa lukijan kauhun valtaan.

Paitsi yhden perheen helvettiä, kirja kuvaa laajemminkin maan oloja. Mukana on myös isän sisar, joka on yliopiston uudistusmielinen lehtori.

Jälleen upea afrikkalainen selviytymistarina. Pidin itse tästä vielä paljon enemmän kuin Puolikkaasta keltaista aurinkoa, joka sekin oli oikea merkkiteos.