Luettuani ihan mahtavan Mielensäpahoittajan Tuomas Kyröltä, sattui käsiini "Liitto" (2005).

Tämä kirja oli minusta ihan erilainen kuin edellinen lukemani. Teos kuvaa sota-aikoja, siis synkkiä ja surkeita aikoja ja aika ankeasti. Toki huumoriakin löytyy, mutta enempi piilossa.

Kirjassa nuoret rakastuvat, tai ainakin toinen. Lapsi tekee tuloaan, sota alkaa ja loppuukin aikanaan.

Nuoren pariskunnan lisäksi kolmanneksi päähenkilöksi nousee, Urho-nuorukaisen sisar, joka ihailee estoitta Hitleriä. Tämän naisen esikuvana on kuulema ollut Kyrön isotäti.

Kirjan päähenkilöille käy huonosti. Kukaan ei oikein osaa elää elämäänsä. Kaiken ankeuden ja synkkyyden keskeltä nousee kyllä jonkinlaista keventävää huumoria, ainakin ironiaa.

Tuomas Kyrö on minulle ollut ilahduttava löytö suomenkielisessä uudessa kirjallisuudessa.