Ihan pakko lisätä tuo musiikki-kategoria. Olin eilen illalla katsomassa ja kuulemassa suomenkielistä kantaesitystä Lasse Heikkilän gospelpassiosta "Ristinkantaja". Kapellimestarina Atso Almila ja mukana soittajineen reilusti yli 100 henkilöä. Muutamia tuttujakin mukana laulamassa ja lavastuksen oli suunnitellut tuttu tyttö, Tuuli Seppälä.

Minulla oli loppuunmyytyyn esitykseen mainio paikka eturivillä keskellä. Kelpasi katsella ja kuunnella.

Tässä esityksessä päähenkilöksi nousevat Simon Kyreneläinen ja Magdalan Maria. Vanhan kertomuksen juoni etenee heidän kauttaan.

Erityistä hohtoa ja syvyyttä esitykseen antoi viittomakieli. Jokaisella solistilla oli kaksoisolento, joka viittoi laulut ja puheet. Myös kuoro käytti lisäksi viittomia.

Miehitys oli mielestäni osunut ihan kohdalleen ja mainio yksityiskohta, jonka ohjelmalehtisestä huomasin, oli poliisikuoron esiintyminen ryhdikkäänä roomalaisena sotaväenosastona.

Minä nautin esityksestä ihan ehdoitta. Huomasin poistuessani monia itkuisia silmiä. Toisaalta kuulin vaatejonossa myös monia valituksia liiallisesta rytmikkyydestä ja jazzmaisuudesta.

Ylösnousemuksesta ei saa iloita tanssien ja laulaen