Tätä kirjaa suositteli jälleen eräs ystäväni hyllystään. Varpu Lindströmin "Uhmattaret, Suomalaisten siirtolaisnaisten vaiheita Kanadassa 1890-1930" on alun perin ilmestynyt väitöskirjaksi Kanadassa. Suomessa se painettiin 1991. Kirjoittaja on Toronton yliopiston naissosiaalihistorian professori.

Minun sukulaisiani ei ole siirtolaisiksi lähtenyt Amerikkaan, vain yksi eno perheineen Australiaan. Ja nyt sitten nuorta polvea Piilaaksoon. Kirja oli kyllin mielenkiintoinen ilman omaa sukutaustaakin. Se antoi erittäin monipuolisen kuvan suomalaisnaisten elämästä siirtolaisina 100 vuotta sitten.

Teksti piirtää esiin kuvan rohkeasta, itsenäisestä ja itsepäisestäkin naisesta, joka teki työnsä hyvin ja oli valmis myös taistelemaan parempien palkkojen ja työolojen puolesta. Nämä naiset liittyivät mieluummin sosialismin aatteeseen kuin seurakuntaan ja pitivät puolensa vaikeissakin oloissa.

Toki kirja kertoo myös surullisia tarinoita epäonnistumisista. Varsinkin leskien tilanne saattoi olla hyvinkin vaikea. Monet naiset jäivätkin naimattomiksi tai hankkivat tietoisesti vähemmän lapsia kuin muuten oli tapana.

Kirjan kuvituksena olevat vanhat valokuvat lisäävät viehätystä.