Gustav Björkstrand, entinen piispa, kulttuuriministeri ja professori, on kirjoittanut hyvin mielenkiintoisen kirjan "Maria Åkerblom. Elämän ja kuoleman lähettiläs" (2011).

Tarina on hurja, miltei uskomaton. Köyhä, oppimaton tyttö, tulee tunnetuksi unissasaarnaajana. Ilmiö ei sata vuotta sitten Suomessa ollut sinänsä ihan outo. Mutta Maria olikin luku sinänsä. Aluksi jopa muutamat papit menivät mukaan ja tarjosivat kirkkojaan Marian esiintymisiin.

On joteensakin helppoa käsittää, että nuoren tytön karismaattinen esiintyminen aluksi houkutti jopa tuhansia ihmisiä kuulemaan ja katsomaan tätä ihmettä, mutta vaikeampaa on ymmärtää, miksi sadat ihmiset sitoutuivat niin tiukasti, että myivät omaisuutensa ja hyväksyivät, jopa tottelivat sokeasti, kun Maria ajautui laittomuuksiin; varkauksia, murhayrityksiä, vääriä valoja, taloudellista riistoa, nöyryytyksiä, pahoinpitelyja, jopa seksuaalista väkivaltaa.

Vaikka Maria lopulta joutui vankilaan, ei sekään karkoittanut uskollisimpia.

Åkerblom lienee ollut psykopaattinen persoonallisuus, mutta miksi ja millaiset ihmiset halusivat jatkaa loppuun asti hänen seurassaan?