1831893.jpg

Kummallista, miten tavalliset arkiset keittiökirjat ovat myllertäneet mieltäni enemmän kuin mikään muu lukemani koko kesänä.

Näin säilöntäaikaan kaivan aina esiin, kerratakseni, myös vanhat reseptini, vaikka sitten usein kokeilen uusiakin. Tämän syksyn mainio uutuuslöytö minulle on ollut sininen gelatiinipussi. Paljon marjoja, hieman sokeria, kiehautus ja  aivan mainiota hilloa!

Mutta nämä vanhat kirjat ja reseptit. Ylärivi on vuodelta 1972 ja alarivi 1974. Painotuoreina ostettuja. Silloin olin vasta-avioitunut. Olin juuri aloittanut ensimmäisessä oikeassa työpaikassani. Koko elämä, kaikkine toiveineen ja haaveineen oli edessä, juuri alkamassa. Oli ihmeellistä laittaa ruokaa ja säilöä oman kodin keittiössä.

Asuimme hyvin pienessä kaupungissa. Poimimme lähimetsistä sangoittain metsävadelmia, mustikoita ja puolukoita. Leivoin piirakoita, pakastin marjoja. Kuljimme yhdessä sienimetsissä. Opettelimme tuntemaan muutakin kuin lapsuutemme rouskuja. Kokeilin suussasulavia sieniherkkuja. Juhlimme sienipaistosten ja marjaleivonnaisten keralla. Joskus, hyvin harvoin, jopa viinilasin kanssa.

Pelkät reseptit nostavat mieleeni kaiken sen, tuoksut ja maut, tunnelman, kattaukset,  jopa vieraat, joille joitain ruokia on tarjottu. Muistot ovat niin elävän onnellisia, että aika tuntuu katoavan. Tuntuu käsittämättömältä, että kaikki se on poissa. Poissa hyvin monella tavalla. Vain minä yksin muistan sen kaiken. Ei kukaan minun kanssani.