Olen aiemmin lukenut Pokalta kirjan "Marja ja Niila". En ihan kauheasti muistaakseni ihastunut. Nyt tartuin uudempaan "Menolippu, Pirkon päiväkirjat 1972-1974" (2007).

 Mitä luultavimmin Pokka on käyttänyt kirjassa omia opiskeluajan muistojaan kimmokkeena, niin elävää ja todentuntuista kuvaus on. Itse poistuin yliopistolta juuri silloin, kun kirjan Pirkko aloitti, mutta kyllä aito tunnelma oli ihan käsinkosketeltavissa. Vaatteet, asuminen, ruoka, luennot, vapaa-aika, kaikki heräsi eloon.

Pirkko tosin osallistuu innolla opiskelijapolitiikkaan ja kirjan pääjuoni kulkeekin politiikan peleissä. Pirkko edustaa keskustaa ja ongelmia voimakkaasti nousevan vasemmiston kanssa kehkeytyy. Tämä puoli jäi minulle itselleni vieraaksi. Tokihan hallinnonuudistuksesta puhuttiin ja vanha vallattiin jo minunkin aikanani.

Kirjan lukeminen oli mukava tapa palata opiskeluvuosien muistoihin.