1247726214_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

Merkillisen kiehtova, unenomainen teos.

Philippe Claudelin "Varjojen raportti" kertoo toiseuden, ulkopuolisuuden ja erilaisuuden raskaasta taakasta. Pienen kylän ihmisten epäluuloisuudesta, peloista ja vihasta.

Kirja sijoittuu ajallisesti toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan. Sodan kauhut ovat tuoreessa muistissa, päähenkilö itse on selvinnyt keskitysleiriltä juuri ja juuri hengissä. Kylä sijaitsee jossain epämääräisessä laaksossa Saksan ja Ranskan välimailla. Kieli, jota puhutaan ei ole oikeaa saksaa, vaan jotain outoa murretta. Kaikkein oudointa on elämä kylässä sikäli, että kaikki tuntuu soljuvan keskiaikaiseen malliin vailla sähköjä, autoja ja mitään nykyajan kommervenkkejä, painettuja kirjoja sentään löytyy.

Kirja oli hyvin surullinen, mutta ei vailla toivoa. Se miellytti minua niin suuresti, että yritän muistaessani etsiä käsiini kirjailijalta aiemmin käännetyn "Harmaat sielut".