Eira Pättikangas näyttää olevan melko tuottelias kirjailija, mutta en ole varma olenko lukenut häneltä mitään aiemmin. Nyt nappasin hyllystä hänen kaksi uusintaan: "Edessä uusi kevät"(2009)  ja "Kun tuuli kääntyy"(2010).

Vaikka en ole kauhean ihastunut murrekirjoihin, näissä pohjalainen haastelu tuntui ihan mukavalta. Samoin toisessa mukaan tulleiden evakkojen karjalainen sanankäyttö. Sota-ajan arjen kuvaus kiinnostaa, samoin yksinhuoltajaäidin selviäminen pulan ja puutteen keskellä rauhan tultua.

Saatan hyvinkin lukea jotain Pättikankaan aiemmistakin teoksista.