Raili Koskinen on ulvilalainen, jolta joki vei kesämökin ja ADHD tyttären. Mökin menetys jää kyllä sivuseikaksi kaiken sen rinnalla, mitä on ollut elämä levottoman, impulsiivisen ja lyhytjännitteisen tyttären äitinä.

Täsä kaikesta hän on kirjoittanut tuoreen omakustanteen: "Valoa pilvimuurissa"

Kirja on surullinen tarina adoptiotyttärestä, joka ei täyttänytkään odotuksia ja toiveita. Kun mikään ei kasvatuksessa tuntunut menevän perille, syytti uskoon tullut äiti itseään ja näki päällään Jumalan rangaistuksen synneistään. Vaikka ongelmien syy lopulta, tyttären jo aikuistuttua selvisikin, jäi suru ja syyllisyys painamaan äitiä. Siksi hän halusi kirjoittaa tämän kirjan.

Kirja on anteeksipyyntö jo kuolleelle tyttärelle. Kirja on äidin surutyötä. Tapa selvittää itselleen ja muille vuosia ja vuosikymmeniäkin kestänyttä kriisiä perheessä.

Teos on terveellistä luettavaa kaikille terveiden lasten vanhemmille, myös mahdollisille ADHD-lasten kanssa tekemisissä oleville. Jäin hieman ihmettelemään, että äiti puhui koko ajan tyttärensä sairaudesta. Ei ADHD ole sairaus. Kyseessä on psyykkinen häiriö ja se on ihan eri juttu.

Hartaasti toivon, että kirjan kirjoittaminen ja julkaisu olisi suonut äidille viimein levon ja vapautuksen itsesyytöksistä.