Olen pitänyt Cecilia Samartinin edellisistä "Senor Peregrino" (2010) ja "Nora & Alicia" (2011) hyvinkin paljon. Samaa lukemisen iloa odotin uusimmasta "Kaunis sydän" (2012).

Jälleen tarina kertoo latinalaisamerikkalaisista siirtolaisista. Kirjailija tuntee kohteensa hyvin. Teksti soljuu eteenpäin vaivattomasti, juonikin kantaa. Mutta tällä kertaa minä vain en oikein päässyt mukaan tarinan lumoon.

Vaikea sanoa, mikä minua riipoi. Ehkä liiallinen mustavalkoisuus. Oli hyviksiä ja pahiksia kuin sadussa konsanaan. Ehkä liikaa romantiikkaa ja melodraamaa minun makuuni.

Ehkä vain en tällä kertaa kyennyt nousemaan sadun siiville.