Lorna Byrne kertoo kirjassaan "Enkeleitä hiuksissani" elämästään, joka on täynnä enkeleitä.
Jo aivan pienestä lapsesta lähtien hän näki enkeleitä, leikki ja jutteli heidän kanssaan. Vasta paljon myöhemmin nänelle valkeni, että kaikki muut eivät kokeneetkaan samoin.

Innostuin lukemaan kirjan, kun muutamat, ihan täysjärkisinä pitämäni ihmiset, suosittelivat sitä.

Kirjan luettuani en tiedä, mitä ajatella.

Onko kirjailija ihan sekopää? Onko hän oikeasti kokenut kaiken, mitä kirjassaan kertoo? Vai onko koko kirja keksitty juttu. Ainakin naisraukka lienee päässyt kuiville köyhyyden suosta, onhan neljän lapsen kouluttamattoman yksinhuoltajan kirja myyty jo 14 maahan ja toinenkin kirja on jo markkinoilla.

Kirjassa minua satutti kaksi asiaa.
Ensinnäkin irlantilainen köyhyys, josta on toki moni muukin kirjoittanut. Kun Lorna kertoo miten hänen lapsuudessaan saatettiin elää pelkällä teellä, leivällä ja hillolla, tuli kyllä mieleen "Seitsemännen portaan enkeli".

Toinen juttu, joka kolahti oli työttömät enkelit. Lorna on sitä mieltä, että jokaiselle ihmiselle on määrätty oma suojelusenkeli, mutta koska kaikki eivät heitä huoli, on tarjolla suuri joukko työttömiä enkeleitä.
Siitä vaan työllistämään.