Koska Aurora Karamzin syntyi Ulvilassa ja olen usein katsellut hänen muistokiveään kirkkopuistossa, lukaisin unettomana yönä Raili Mikkasen "Aurora, Keisarinnan hovineito".

Kirja kattaa 15 vuotta, 16-vuotiaan neitosen ensitanssiaisista (1824) esikoispojan syntymään. Nuoria lukijoita ajatellen rajaus on hyvä, saatiinhan mukaan runsaasti nuorta rakkautta, kauniita pukuja, tanssiaisia ja ylimystön huvittelua.

Auroran elämän pitkät ja surullisetkin loppuvaiheet on kerrottu muutamalla sivulla lopussa. Hänen elämäntyönsä hyväntekijänä ja lopulta peräti köyhtyneenä, kaikkensa antaneena, jää pahasti sivuun.

Mutta nuortenkirjahan on kyseessä ja ehkä siis hyvä näin.